Koulutus on tärkeä osa strategiaamme ja kasvatamme kilpailukykyämme että jatkossakin voimme tarjota entistä laadukkaampaa arkkitehti- ja pääsuunnittelua asiakkaillemme.

Tietomallinnus tulee nostamaan nykyisenlaisen cad-työskentelyn aivan uudelle tasolle.
90-luvulla suunnittelu ja piirtäminen siirtyivät piirustuspöydiltä cad-ohjelmiin.
Ajatus viivaan perustuvan työtavan takana säilyi kuitenkin samana: kynän tilalle vain
tuli hiiri. 2000-luvulla tietokoneavusteinen 2d-piirtäminen sai rinnalleen
3d-mallintamisen. Siirryttiin XYZ-koordinaatistoon, jossa rakennuksella oli myös
korkeus ja tilavuus – kolme ulottuvuutta. Suunnittelun lopputuotos,
paperituloste, oli kuitenkin edelleen 2-ulotteinen piirustus. Kolmiulotteinen
malli jäi suunnittelijan tietokoneelle; sitä ei viety muille suunnittelijoille,
saati sitten tuotantoon tai työmaalle. Mallin monet ominaisuudet jäivät kokonaan
hyödyntämättä. Suurin hyöty mallista on visualisoinnissa, saadaanhan mallista
muokattua kauniita perspektiivikuvia rakennuksen esittelyä ja markkinointia
varten.

Tietomallinnuksessa on kyse jälleen merkittävästä uudesta askeleesta.
Ulottuvuuksia saadaan lisää, kun malliin sisällytetään määrätietoja.
Seinä ei ole pelkkä elementti, vaan se koostuu materiaaleista.
Rakennusosalle voidaan laskea menekki ja kustannus.
Hyvin tehdystä mallista voidaan tehdä pinta-ala- ja tilavuuslaskelmia, tutkia
sen energiatehokkuutta ja aikatauluttaa eri työvaiheita.

Tietomallin teko ei ole helppoa eikä sitä kannata kenenkään tehdä itselleen tai yksikseen.
Ehdottoman tärkeää on tilaajan ja kaikkien suunnittelijaosapuolien saumaton ja
jatkuva yhteistyö projektin alusta asti. Tavoitteet on oltava selkeät ja
harkitut: mitä juuri tältä mallilta halutaan ja miksi malli tehdään. Kaikkien
osapuolten osaamisen tulee sekä ammatillisesti että teknisesti olla kunnossa.
Kun nämä edellytykset toteutuvat, on mahdollista tietomalli, josta on hyötyä
suunnittelussa, kustannuslaskennassa, aikatauluttamisessa, työmaan ohjauksessa
ja valmiin rakennuksen huoltamisessa. Mallinnus ei saa olla kenellekään
osapuolelle itseisarvo – sen täytyy olla LISÄARVO. Tähän visioon uskomme ja
siksi olemme kehityksessä vahvasti mukana.

Yrittäjäarkkitehti kutsui yritystään studioksi tai praktiikaksi ja kalusti siitä ateljeen. Hän
käyskenteli pitkien piirustuspöytien välissä valkoinen takki yllään ja musta
baskeri kallellaan hakaviivainta heilutellen. Savukiehkuroiden puhaltelu ja
punaviinin sivistynyt siemailu kesken luomisprosessin kuului asiaan.
Vapaa-aikana kielitaitoinen kosmopoliitti purjehti maailman satamiin, etsiytyi
agoran laitamille ja loihti vapaata viivaa mustakantisen skissilehtiön
silkinohuille sivuille. Kukaan – ei kukaan – uskaltanut epäillä, etteikö tässä uurastanut
LUOVA henkilö – taiteilija itse.

1900-luvun lopulla kaikki muuttui. Tuli atk ja cad, 3D ja virtuaalimaailma.
Korkeakouluissa professorit varoittivat kadottamasta luovuutta tekniikan syövereihin.
Arkkitehdit lakaisivat lyijypölyt nurkista ja tekivät valtavia investointeja
laitteisiin ja ohjelmistoihin, joita piti uusia ja päivittää lähes vuosittain.
Retoriikka muuttui. Ikiaikainen arkkitehtuurin kuvaus ”venustas, firmitas,
utilitas” (kauneus, kestävyys, käyttökelpoisuus) haalistui. Digiaikana suunnittelutoimiston
moduulihyllystä löytyi nyt PC-käyttäjän opas ja Autocadin perusteet.

2000-luvulla uusi aalto (pienellä a:lla) vyöryi arkkitehtuuriin: ekotehokkuus,
energialaskelmat, pätevyystodistukset ja 4D-tietomallit tulivat jäädäkseen. Suunnittelun
normisto lisääntyi, erilaiset raja-arvot tiukkenivat ja hintakilpailu koveni. Ammattikunnan
arvostus laski. Monien lamamyllyjen ravistelemat tilaajat muuttuivat
varovaisiksi. Arkkitehtuurista tuli yhä enemmän myynnin väline. Arkkitehti
laatii tilaajalle taulukoita ja täyttää viranomaisille kaavakkeita. Kehityksessä
on paljon hyvää, mutta tarvitaanko LUOVUUTTA enää laisinkaan?

Yrittäjä taiteilee jatkuvasti monenlaisten paineiden keskellä: taloudelliset, tekniset,
yhteiskunnalliset, ammatilliset ja siviilielämän vaatimukset on sovitettava
yhteen. Lisäksi tulisi huolehtia muistakin ja kehittää yritystä. Ei tätä
himmeliä mitenkään muuten voi rakentaa kuin heittäytymällä luovaksi! Edessä on
yrittäjän oma tosielämän 3D-malli, jossa osa paloista on valmiina, osa
kadoksissa ja osa on luotava tyhjästä. Lopputulos ratkaisee, reittejä on monia.
Väylän löytämisessä – tavoitetta kohti LUOVIMISESSA – se yrittäjän ammatinkin
hauskuus piilee.

Kirjoitan luovuuden yhteydessä arkkitehdin ammatista, koska olen itse arkkitehti ja
yrittäjä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että harva meistä luojan luomista on
syntyjään luovempi toista. Luovuudessa kannattaa kuitenkin kilpailla itsensä
kanssa: ole LUOVEMPI kuin eilen ja edes puoliksi niin LUOVA kuin olit lapsena!

LUOVAA JA
YRITTELIÄSTÄ SYKSYÄ KAIKILLE

Taina
Anttila, arkkitehti SAFA

P.S.
Kirjavinkki kaikille luovuuttaan pohtiville: Alf Rehn: Vaaralliset ideat